Muistoja lapsuudesta

Muistatteko vielä hernepussit? Päiväkodissa näitä oli ihana ihan vain pitää kädessä ja tunnustella. Meillä oli näitä myös aina koulun liikuntatunneilla. Sen jälkeen en olekaan näihin törmännyt. Lapset kuitenkin tuntuu tykkäävän ja viime aikoina näitä onkin tullut vastaan eri blogeissa. Minäkin kun muutkin.

Tämä työ oli helppo aloittaa sillä kotoa löytyy paljon tilkkupaloja. Jotenkin en huomannut pinon kasvavan valtavaksi kun aina löytyi ihana kangas, josta oli vain ihan pakko leikata pala tai kaksi (tai neljä). 

 Ja näitähän tuli leikattua. Iloisesti näitä omlpelin kun mies tuli paikalle tarjoamaan apua. Pyysin häntä kääntämään palat, jotta saisin nopeammin homman päätökseen. Jossain kohtaa mies sitten pyöritteli silmiään ja kysyi että montako näitä oikein on?!

Siinä selittelin jotain ihanista kankaista... Taisi vähän lähteä lapasesta sillä näitä tuli 80 kpl! :D Ja vielä löytyisi lisää ihania kankaita mistä ommella. Onpahan muutama joululahja valmiina näin maaliskuun kunniaksi! Vielä ovat tosin täytettä vailla, sillä kuivatut herneet unohtuu joka kauppareissulla.

Ikuisuusprojekti

...tai siltä se ainakin tuntuu. Tämän piti olla nopea mukava homma, arvioin sen kestävän kokonaisuudessaan viikon. Nooh vauvan kanssa ei vaan kertakaikkiaan saa samalla tavalla tehtyä kuin ennen. Rungon maalaamiseen meni kolme päivää. Ainoa mahdollisuus maalata oli poikasen päikkäriaikaan.

Tästä tuli tosi kiva, vaikka tuo rungon alaosa vähän epäonnistuikin. Se on ihan liian leveä alhaalta, mutta olen laiska enkä jaksa tehdä asialle mitään. Lapset ei tuollaisia huomaa (kai) ja siihen tulee jokatapauksessa leluhylly viereen peittämään.

Valo osuu tosi ihanasti tähän puuhun ja lastenhuone tuntuu heti paljon kodikkaammalta. Aluksi mietittiin tuohon seinälle tauluja, mutten saanut aikaiseksi maalata mitään. Sitten ostettiin sisustustarroja, mutta ne ei pysyneet kiinni seinän huokoisuuden takia. Olen tosi tyytyväinen että muut suunnitelmat meni pipariksi, sillä tämä satupuu sopii tänne niin hyvin.

Seuraava vaihe onkin aikaa vievä, sillä jokainen lehti on maalattava erikseen. Ja niitä lehtiähän on paljon! :D Pikkuhiljaa hyvä tulee...

On niin ihanaa olla luova, enkä muistanutkaan miten kivaa maalaaminen on :)

Kestoilua

Tätä ideaa pyörittelin mielessä jonkun aikaa, aina oli vain olevinaan liian kiire toteuttaa. Kannatan muutenkin kestoilua, välttelen kertakäyttötavaroita ja esim. kaupassa on aina mukana kangaskassi.

Äitini on tähän asti käyttänyt paperiservettejä suojaamaan vaatteita ruokailun aikana. Sairautensa takia hänellä ei kädet pelitä normaalisti ja ruokaa saattaa tipahtaa syliin. Ne kertakäyttöservetithän ei kuitenkaan suojaa märältä. Kotoa löytyi tekstiilivahakangasta ja niinpä ompelin äidille lahjaksi 3 kpl kestoservettiä.

Mittasin ison paperiservetin ja leikkasin sen mukaan. Nämä oli helppo tehdä ja näistä tuli omasta mielestä tosi nätit. Tulipa samalla säästettyä luontoa vähän :)